Minä ja Weibelei

Kevät 2005

Rupesin hoitamaan Weibeä maaliskuussa -05.  Kun olin tallilla laittamassa Martille pinteleitä minun ja Tuulin maastolenkkiä varten, itse olin menossa Sofuksella. Tuija tuli tallille korkokengissä oli ilmeisesti menossa johonkin kokoukseen ja tuli kysymään voinko tulla ottamaan Weiben sisälle, kun korkokengillä on vähän kehno ottaa 3- vuotiasta sisälle. Kun pääsimme karsinaan niin Tuija sanoi, että tarvitsi Weibelle hoitajan ja kysyi olisinko halukas ruveta hoitamaan sitä. Vastasin vähän hämilläni, että rupeisin mielelläni. Tämä taisi olla maanantai sillä sovimme, että tapaamme keskiviikkona tallilla ja Tuija kertoisi miten Weiben kanssa toimitaan, mitä se syö ja missä kaikki tavarat ovat ym. Keskiviikkona minua hermostutti aloittaminen uuden hevosen hoitajana. Yritin kuunnella mahdollisimman tarkkaan, että miten kaikki tehdään ja Weibe tuntui todella kivalta hevoselta. Heti ensimmäisellä viikolla huomasin, että Weibe oli hyvin herkkä hevonen ja välillä sen ajatuksia oli jopa mahdoton tulkita. Ensimmäisinä päivinä hain Weiben aina Tuijan kanssa sisälle varmuuden vuoksi, kunnes tunsin, että pärjään sen kanssa kahdestaan. Hain Weiben sisälle alussa aina samaan aikaan, kun Emilia Pöysä haki Barougin. Weiben piti saada kulkea aina ensimmäisenä tai se hermostui ja se piti hakea samaan aikaan, kun tarhakaveri tai se hätääntyi. Jossain vaiheessa sitten sovittiin, että yritän hakea Weiben siihen aikaan, kun se itselleni käy parhaiten. Sillä toisen hevosen kanssa hakemisessa oli se ongelma, että minulla ja Emilialla oli melko erilaiset aikataulut. Silloin huomasin, että Weibe on herkkä. Kerran se rupesi yhtä äkkiä loikkimaan, kun hain sen tarhasta. Välillä sille auttoi komentaminen ja se lopetti välillä se vain vauhkoontui enemmän. Eli jos sitä komensi silloin, kun se oikeasti pelkäsi eikä pelleillyt niin se vain hätääntyi lisää. Oli todella hankalaa välillä yrittää lyhyessä ajassa tulkita pelkäsikö se vai pelleilikö. Kevät sujui mukavasti ja tuli kesä. Weibe lähti kesälaitumelle ja kävimme Tuijan kanssa sitä katsomassa sitten se syksyllä tuli takaisin kotiin.

Syksy -05 ja kevät -06

Weibe tuli kotiin suurin piirtein siihen aikoihin, kun minulla alkoi taas koulu. Kun hevonen on nuori tulee välillä takapakkia, ja Weibellä tuli sitä hieman sisäänotto käyttäytymisessä. Minun piti myös saada sen kunnioitus, jotta se tulisi aina nätisti oli tilanne mikä tahansa.  Sille piti muistuttaa miten tarhasta tullaan nätisti pois ja miten karsinassa ollaan silloin, kun joku harjaa tai muuten hoitaa sitä. Weibe ei ole koskaan ollut ilkeä hevonen vain itsepäinen välillä niin kuin tammat yleensä ovat. Sitä piti välillä siirtää monta kertaa takaisin karsinassa, että se tajuaisi seistä tietyssä kohdassa, kun niin kerta on käsketty. Syksyllä oli välillä hieman hankalaa saada Weibe tyytyväisenä sisälle, sillä pääsin usein kolmelta koulusta.  Jos satoi, niin Weibe näytti hevosen tavalla minulle keskisormea, kun tulin hakemaan sitä kaatosateesta puoli neljä sisälle. Weibe nimittäin inhoaa sadetta. Syksy meni nopeasti. Kävin välillä taluttelemassa Weibeä maneesissa ja ulkona, että tutustuisin sen kanssa myös tilanteisiin, jossa sen pitää kuunnella minua ja keskittyä siihen mitä minä haluan sen tekevän. Tuli joulu ja Weibellä oli pieni parin päivän loma. Kun alkoi uusivuosi aloin tulla välillä aamuisin katsomaan, kun Tepa ratsasti Weibellä, että näkisin miten se menee. Weibe oli nimittäin kivempi ratsastaa aamuisin, kun oli rauhallista. Sillä oli erittäin tarkka sisäinen kello. Siihen kuului liikutus aamulla ja se, että Tuija ja/tai Tepa hoiti sen. Ja illalla oli minun hoitovuoro. Se ei voinut ymmärtää, että miksi olin tallilla välillä aamuisin ja oli suorastaan kiukkuinen, kuin sanoen miksi sinä täällä nyt olet, kun sinun pitää tulla aina iltapäivällä. Ensimmäisen kerran menin Weibellä maaliskuussa 2006, se oli silloin 4- vuotta sillä se täytti virallisesti 5 vasta toukokuussa. Tepa meni alkutunnin Weibellä ja minä sitten sen jälkeen jotain 20 minuuttia. En meinannut uskaltaa ratsastaa Weibellä kunnolla. Pelkäsin, että vedän sitä suusta tai puristan jaloilla ikävästi tai istun huonosti. Mutta ratsastus menikin yllättävän hyvin. Weibe ei säikähtänyt mitään ja antoi periksikin lopputunnista. Weibe nimittäin keksii välillä kivoja pikku virikkeitä itselleen, mistä voisin vähän säikähtää ja välttää tylsyyden, eli sillä pitää olla aina tekemistä tai muuten se keksii omaa tekemistä. Kevät sujui samaan malli kuin syksykin. Kävin nyt välillä Tuijan kanssa vain kastelemassa Weiben jalkoja pesukarsinassa, jotta se tottuisi siihen, että minäkin olen sen kanssa siellä. Sitten se onnistui samaan takajalkaansa hokinpolkeuman. Tuija ei päässyt aina iltaisin minun kanssa kylmäämään jalkaa joten sain nyt pärjätä yksin. Otin yleensä jonkun kaverin mukaan niin, että itse pidin Weibestä kiinni ja kaveri kylmäsi jalkaa. Nuorena Weibe ei nimittäin tykännyt yhtään, että se laitettiin kiinni pesukarsinassa ja se sai paniikin jos huomasin olevansa kiinni. Tässä oli se varjopuoli, että se kerran huomasi ettei minusta ole kiinni pitäjäksi jos se oikeasti halusi ulos. Vähän aikaa sitten Tepa ja Tuija hoiti kylmäyksen aamuisin. Tuli jälleen kesä ja Weibe pääsi laitumelle. Nyt kävimme Tuijan kanssa viikoittain hoitamassa sitä siellä ettei se ”erakoituisi” kokonaan. Otimme sen aina laitumelta jonkun laidunkaverin kanssa sisälle, että voisimme hieman harjata sitä ja laittaa ötökkämyrkkyä sun muuta sen olon helpottamiseksi. Nyt Weibe tuli joskus heinäkuun lopussa hubsille takaisin eikä sen kanssa toimista tarvinnut enää alkaa alusta se muisti kyllä miten toimitaan. Syksyllä sitten vein sen uudestaan pesukarsinaan ja päätin, että nyt se saa luvan seistä töröttää kiltisti siellä ja laitoin sen kiinni seinään. Se ei ollut moksiskaan, kun pesin sen hännän ja kehuin sitä usein. Nuoren kanssa on tärkeää kehua jos se tottelee tai on kiltisti. Ei niillä ole syntyessään tietoisuutta mikä on väärin ja mikä oikein. Vieläkin asia oli niin, että joku hevonen käveli pesukarsinan ohi silloin, kun Weibe oli siellä niin se alkoi heilumaan ja yritti päästä pois. Ehkä se jotenkin ajatteli, että kaverit jättävät sen ja se jää yksin. Kun se huomasi ettei niin tapahtunut se ei enään välittänyt siitä. Vieläkin se jännittyy, jos joku oikein vauhdilla hevosen kanssa siitä kävelee ohi, muttei yritän poistua paikalta. Huomasin, että Weibe tykkää rauhallisesta ympäristöstä myös karsinassa. Joskus tallissa oli kova häly silloin se pyöri karsinassa korvat luimussa tyytymättömän näköisenä. Ensimmäiset estekisat Weibellä oli syksyllä -06. Tepa hyppäsin Weibellä muistaakseni 80cm. Olin hoitamassa Weibeä ja taluttelin tallipihalla ja kentällä sitä sillä aikaa, kun Tepa tutustui rataan. Ajattelin, että Weibe varmasti tulee jännittyneeksi ja hermostuneeksi suuressa hälinässä. Kisoissa ei nimittäin koskaan ole rauhallista. Se yllättikin minut sillä se oli rauhallinen kuin viilipytty eikä välittänyt yleisestä hälinästä. Joulun tullessa Weibe taidettiin rokottaa ja sillä sai vain kävellä.

Kevät -07

Keväällä rupesin ratsastamaan Weibeä useammin ja välillä yhteistyö ei sujunut saumattomasti. Weibe oli niin herkkä ja teki juuri niin kuin minäkin tein, jos tein virheen niin Weibe teki virheen mukaisesti asiat, mikä on periaatteessa hyvin opettavaista. Nyt keväällä kaikenlainen käsittely on sujunut hyvin. Pesukarsinassa ei ole enää mitään pelottavaa.  Se on kuin arkipäivää, vaikka hevonen kävelisi ohi, niin Weibe ei yleensä välitä siitä mitään. Harjan nyppiminenkin sujuu mutkitta, jos se saa syödä heinää samalla. Weiben harja on nimittäin todella tiukasti kiinni eikä se pidä nyppimisestä lainkaan, mutta se sietää sen heinän kanssa. Olen myös oppinut ratsastamaan Weibellä sen omalla tavalla. Ongelmia välillä vielä löytyy, mutta yleensä ongelman ydin on omassa istunnassani. Weibe on myös aikuistunut hirveästi hevosena. Kerran minulla piti olla Tuijan valmennus, mutta kummankin aikataulu hieman myöhästyi ja alkoi Minnan tunnit jolloin siirryimme pikkukentälle. Siinä ei ollut oikein hyvä tehdä tehtäviä, koska joutui puikkelehtimaan esteiden seassa. Ratsastin noin 5 ihmisen kanssa siinä pienellä kentällä ja seuraavan tunnin hevoset kävelivät yläparkkipaikan kautta kentälle eikä Weibe välittänyt siitä mitään. Vuosi taaksepäin ja se oli poistunut paikalta pukitellen. Onhan sillä vieläkin päiviä jolloin kaikki on ”pelottavaa”, mutta se johtuu lähinnä tekemisen puutteesta ja nämä asiat osaa jo ennakoida melko pitkälle. Weibe on ollut todella mukava hevonen hoitaa ja se on kehittänyt minua herkkien ja erilaisten hevosten käsittelijänä. Tietysti kiitos kuuluu myös Weiben omistajalle Tuijalle, joka on luottanut ja jaksanut opettaa minua eri tilanteissa. Weibe onkin mennyt nyt Krista Välimaan kanssa parit estekisat hyvällä menestyksellä eli kyllä siitä herkästä ja itsepäisestä tammasta tuli kisaheppa. Itse en ole vielä kilpaillut Weibellä, mutta lähitulevaisuudessa olisi tarkoitus startata parit koulukisat. Weibestä on tullut minulle tärkeä ja sen kanssa elämä ei ole koskaan tylsää. Toivottavasti saan olla sen kanssa tekemisissä vielä pitkään.  

Sari Kapiainen