Satso ja Kaisa Kähö Lappeenrannan kansallisissa koulukilpailuissa 16.7.2005 Kuva Satu Vento

Satson ura päättyi komeasti pronssiin

Kouluratojen sympaattisimpiin kiertäjiin useana vuonna kuulunut nestoriruuna Satso (i. Kelmi) on päässyt eläkkeelle. Satso lähti kisakentiltä pää korkealla, sillä ura päättyi koulumestaruuspronssiin.

Ypäjältä lähtöisin olevan Satson elämässä on ollut kaksi tärkeää Kaisaa. Ensimmäinen on omistaja Kaisa Räty, jonka myötä Satso siirtyi 1990 -luvun alussa Lappeenrantaan. Toinen on kouluratsastaja Kaisa Kähö. Häneen Satso tutustui uudessa kodissaan Hubertustallilla.
- Yhteinen uramme tosin alkoi vasta 1999, kun palasin Hollannista, kertoo Kähö. - Olin pitänyt Satsosta heti, kun näin sen ensimmäisen kerran ja tuntui luontevalta ryhtyä kilpailemaan sillä. Satso on sellainen perusviisas ja huumorintajuinen hevonen, jonka kanssa on hauska tehdä töitä. Välillä se suorastaan naureskelee ihmisille.

Kenttäesteet auttoivat kouluradoille

Satson tie mestaruusmitaleille (hopeaa 2004, pronssia 2005) ei ollut yksinkertainen. Paluu nuoruudenmaisemiin Ypäjälle otti koville.
- 2003 toin sen Ypäjälle ja koko sen kesän se oli jotenkin hankala ratsastaa. Siis vaikka se oli silloin jo 17, se kuumeni ja hermostui koulutreeneistä! Perustyötä koulupuolella oli kuitenkin tehty jo pitkään, joten voimaa, elastisuutta ja tasapainoakin siltä alkoi löytyä. Saadakseni sen hermot kasaan ryhdyin silloin 2003 hyppäämään myös maastoesteitä. Lopputulos oli, että osallistuimme kenttäratsastuksen harrasteluokkaan Ypäjän kilpailuviikolla.
Miten lie hyppyharjoitukset vaikuttaneet, mutta 2004 Satso jaksoi taas keskittyä paremmin kouluratsastukseen. Ypäjän mestaruuskilpailusta tuli hopeaa.
- Mieleenpainuvin kokemus oli varmasti matka Flyingeen, jossa esittelimme suomenhevosta. Verryttelimme siellä Kirsi Hagnerin ja Jaimen rinnalla Cellen oriiden keskellä, eikä poikia tarvinnut hävetä yhtään, päinvastoin.

Runsas liikunta pitää virkeänä

Tänä vuonna 20 täyttävän Satson eläkepäivät sujuvat leppoisasti Lappeenrannassa maastoillen ja pikkukisoja kierrellen. Huoltojoukkoihin kuuluvat tallinpitäjä Kati Viitakoski, joka omistaa Satson täysveljen Silvolan Elmerin, sekä Kaisa Räty.
- He käyvät Satson kanssa paljon lenkillä. Kilpailuaikanakin Satsolle oli parempi, että se liikkui mieluummin seitsemänä kuin kuutena päivänä viikossa. Ja mitä vanhemmaksi hevonen käy, sitä tärkeämpää säännöllinen, kevyt liikunta on niin psyyken kuin fyysisenkin terveyden kannalta.
Satsoa on läpi elämän käytetty järkevästi, eikä sillä ole Kähön mukaan esimerkiksi koskaan ollut sen suurempia tapaturmaisia tai rasitusperäisiä vammoja.
-Ajan myötä opin erottamaan heti sen pienetkin vaivat, joten ne eivät koskaan päässeet kehittymään ongelmiksi asti. Lisäksi minulla oli Satson valmentamisessa apunani erittäin taitavia ihmisiä: Taina Salmi Lappeenrannassa ja Annu Viitanen Ypäjällä. Ilman heitä emme olisi pärjänneet.

Artikkelin on kirjoittanut Margit Ticklén Suomenratsut ry:n Suoralla-lehteen. Artikkelin toimitti Hubsin sivuille Kati Viitakoski Margitin ja Kaisa Kähön suostumuksella.